22.8.2014

Haaveita, pettymyksiä ja jotain muuta

Haaveilen asioista. Haaveilu, unelmointi ja fiilistely liittyy usein johonkin asiaan silloin, kun siitä ei ole mitään kokemusta. Voi itse uskotella itselleen millaista se on, ja miltä se tuntuu. Asiat eivät vain tuppaa menemään ihan näin ruusuisesti homman konkretisoiduttua. Rauhanturvaamisessa kävi myös näin.

Ajattelin jotakuinkin seuraavasti. Vuoden reissun jälkeen olen oppinut paljon jännittävästä ja superturvallisesta IT-verkkojen rakentamisesta karussa lähi-idässä. Järjestelmät ovat rakentuneet täysin eri tavalla verrattuna kotoisaan yritystoimintaan. Opin ammatillisesti jotain hienoa, jotain arvokasta, en ollut ihan varma mitä, mutta jotain siistiä nyt kuitenkin.

Olen kysynyt usealta palvelustoveriltani mitä reissu antaa heille ammatillisesti. Vastaukset eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia. “Ammatillinen itsemurha”, “Eipä juuri vastaa kotimaan työskentelyä” tai “Tänne vaan, jos haluaa katkot työelämästä” ovat pieni, mutta kertova otos työskentelystä.

Mistä tämä sitten kertoo? Ovatko läpät vain humoristista huulenheittoa värikynä päällä, epärealistisia odotuksia reissun ammatillisesta annista vai mistä? Ehkä joku muukin on vähän unelmoinut ja fiilistellyt reissua etukäteen. Ehkä loppujen lopuksi työskentely täällä on kuitenkin melko normaalia työskentelyä. Sairaanhoitaja hoitaa flunssapotilaita, IT-tiimi asentaa uusia verkkoyhteyksiä ja raksajoukkue rakentaa saunan sekä terassin.

Toisaalta on erinomaista, että asiat täällä ovat melko yksinkertaisia. Tällä voidaan varmistaa tehtävien laadukas suorittaminen ja valmius kriisitilanteeseen. Ja kun tehtävät suoriutuvat rutiininomaisesti, on aikaa myös tarkkailla ja ajatella työnteon monia muita vaiheita. Sellaisia, kuten miten Puolustusvoimien palkatut työntekijät eroavat siviiliyritysten työntekijöistä. Ero ei ole niin suuri, mitä varusmiespalveluksen kokemuksella voisi odottaa, mutta sitä on kuitenkin. Armeijakoulu muodostaa helposti vähän erilaisia arvoja, kuten vaikkapa yliopisto. Haasteita siis riittää. Itse olen kokenut nämä haasteet useampaan kertaan, ja ihmetystä sekä harmitusta on riittänyt. Negatiiviset kokemukset ovat kuitenkin loppupeleissä usein mahdollista kääntää positiivisiksi. Tekee ihan hyvää koko elämän Turussa asuneelle kauppakorkeakoulun kuplassa elävälle kaverille. Jos vaihto-opiskelu kaukomaissa avartaa, niin nynnyltä kuulostava kotimaan vaihtoehtoekskursio tekee saman, osittan jopa tehokkaammin, tai ainakin erilaisesti.

Olen samaa mieltä oman ammatillisen osaamisen melko pienestä karttumisesta. Ajattelin aluksi, mitä kaikkea hienoa voin kirjoittaa ansioluetteloon työskentelystä rauhanturvaajana. Sitten ajattelin, että mitä mitä kaikkea voin kirjoittaa uskottavasti työskentelystä rauhanturvaajana. Nyt ajattelen, että voin rehellisesti kirjoittaa mitä olen täällä tehnyt, niitä rutiininomaisia, osittain puuduttavia ja tylsiä töitä. Pystyn tekemään näin itsevarmasti, koska olen oppinut täällä alhaalla asioita erilaisista työskentelytavoista, ihmisistä, persoonista ja arvoista. Vain näitä asioita tarpeeksi tutkimalla ja ymmärtämällä, voi alkaa muodostamaan sitä omaa tapaa tehdä asioita, niitä omia arvoja elämässä ja töissä. Haaveilin, petyin ja sain jotain paljon arvokkaampaa.

Olin jälleen kerran löytänyt itseni ghanalaisten ystävien seurasta.

Jos sinulla on 6 euroa, niin otatko kahvipaketin vai kossun ja saat vielä takaisin kaksi euroa?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa tekstiä! Olinkin odottanut uutta postausta tosi kauan, on meinaan sen verran hyvää materiaalia