Viikkopalaverin arpajaiset koittavat jälleen. Olen ainut osallistuja, joten YK:n radiokoulutus koittaa välimeren rannalla UNIFIL:n esikunnassa. Ammatillisesti tapahtuma ei kuulemma anna kovinkaan paljon, mutta sotilasturismi afrikkalaisten ja aasialaisten kanssa voisi toimia.
Paikan päällä ajallaan, eli tunti ennen hommien alkamista. Aamusumpit välimeren terassilla naamaan ja kohti koulutustilaa. Paikalla oli jengiä Ranskasta, Belgiasta, Ghanasta, Tansaniasta, Malesiasta, Libanonista, Etelä-Koreasta, Japanista, Italiasta ja yksi Suomesta. Kurssilla käytiin asioita läpi liittyen radiotoimintaan mitkä olisi pitänyt käydä läpi 4 kuukautta sitten ennen tänne tuloa.
Lounastunnilla huomaan kaikilla muilla olevan ruokalaput kädessä. Pääsen puhumalla syömään ja saan viisi sähköpostiosoitetta mihin ruokalappu pitää lähettää. Esikunnassa rusetit kaulassa tarjoilijat rientävät ympäriinsä näyttämällä tehokkaalta. Ruoka on joko hyvää tai vaihtelu virkistää, mutta lopputulos on sama, eli mieluisa. Pojat tuovat iltapäivällä ruokalapun autolla.
Päivällisen jälkeen menemme oluelle lähimpään anniskeluravintolaan. Illan puheenaiheina ovat armeija sekä armeija.
Korealainen on suorittamassa 21 kuukauden varusmiespalveluksesta 7 kuukautta operaatioissa. Lomaa hänellä on nolla päivää eikä varusmiehillä ole oikeutta käyttää kännykkää tai läppäriä. Mutta onneksi aliupseerit eivät enää lyö varusmiehiä, kuten oli tapana 5-10 vuotta sitten.
Malesiassa asiat olivat paremmin. Sen verran länsimaisen hyvin, että en muista mitään mainitsemisen arvoista vääryyttä tai hupaisuutta illan läpistä.
Seuraavana päivänä tiukkaakin tiukemman pp-slaidishown jälkeen lähdimme suorittamaan käytännön harjoitusta omiin tukikohtiin. Sain onneksi tiimiimme yhden herran Ghanasta, eli huumori oli taattu (katso edellinen blogi-postaus). Kaverin nimi oli Elvis Presley ja hänellä oli leirin komeimmat pensselit.
Lähetimme kolmen lauseen pituisia viestejä esimerkkitilanteista alueella toisillemme. Tämän lisäksi viesti piti sisällään YK:n byrokraattiset tiedot viestin ajasta, lähettäjästä sun muusta. Yhteen viestiin meni yleensä noin 15-20 minuuttia. Syynä tähän olivat radion huono äänenlaatu ja erilaiset aksentit. Wazzani River muuttui radioissa Wazzani Rifle:ksi, jonka jälkeen se sanotaan: "I spell, whisky, alfa, zulu, zulu, alfa, november, india, break, romeo, india, victor, echo, romeo... roger so far?... Say again... I say again, I spell whisky, alfa....." Joten viestien lähettämisessä meni aikansa.
Joten hyvänä tiivistelmä niin radioliikenteessä kuin oikeassakin elämässä: tule ymmärretyksi ja ymmärrä muiden erilaisia tapoja puhua. Hienoille sivistyssanoille ei ole paikkaa maailman puhutuimmassa kielessä, broken englishissä. Tutustu ihmisiin erilaisista lähtökohdista, joudut ehkä työskentelemään heidän kanssaan, ja silloin paskemmatkin hommat hoituvat mukavammin.
Ja nyt on ilmaiset majapaikat hommattu Roomasta ja Soulista samalla reissulla. Viikon päästä lomalle mitali rinnassa, eikä vituta enää lainkaan.
 |
| Vähän vielä hapan naama. |
Katso video, niin ymmärrät kuvasarjan: Lapinlahden Linnut - Mitali
 |
| Ja alkoihan sitä hymyilyttämään. |
