Pyssypäivä

No tulihan se lento- ja lähtöpäivä vihdoinkin. Lensimme harmaasta väristä päätellen armeijakuljetuksiin erikoistuneella massiivisella rahtimatkustuskoneella Tampereelta Beiruttiin.

Ekat päivät meni normaalisti kaikessa sählingissä ja uusien asioiden hahmottamisessa. Armeija on erilainen paikka verrattuna siviiliin ja antaa seuraavan lauantaisen päiväraportin puhua puolestaan.

- Herään 6.15 ja aamupesujen jälkeen menen ruokalan eteen jonottamaan 10 minuutiksi
- 10 minuutin ruokailun jälkeen vedän kauheessa kiireessa taisteluvarustuksen päälle ja menen odottamaan 20 minuutiksi kuljetuksen alkamista
- Olen pari tuntia pasissa matkalla kohti espanjalaisten tukikohtaa jossa tarkoituksenamme on ampua
- Ampumaradalla teen valmistelevia asioita 10 minuuttia ja odotan tunnin vuoroani
- Ammun 10 minuuttia kohdistuslaukauksia ja odotan muita tunnin
- Kävimme syömässä espanjalaisten ruokalassa maittavat safkat ja sen jälkeen sumpit poskeen kahvilassa
- Takaisintulomatkalla eksymme vähän ja nukun pasissa 2 ja puoli tuntia ja pelaan Hill Climbiä uusimalla omenalla
- Omassa tukikohdassa olemme takaisin 18.15 enkä odota sekuntiakaan kun menen syömään
- Kaverit ovat iloisina uudesta netistä jonka hankimme 50 eurolla kuussa. Jos netti voi olla paska, niin tämä on löysä paska.
- Käyn juomassa operatiiviset kaksi kaljaa irkkujen pubissa lauantain kunniaksi ja ihmettelen mitäs nyt...?

Jos joku sekosi laskuissa, niin todettakoon päivän työsisällön olevan noin 30 minuuttia ja odotusajan olevan noin "vitun monta tuntia".

Libskeissä maasto karua ja vuoret komeita.

Huhujen mukaan espanjalaiset panostaa ruokaan noin 15 taalaa päivässä. Olisi ollut myös viiniä ja olutta tarjolla. Suomalaiset ei viinaa ja panostus 2 taalaa.

Ja jälkkäriksi kaveri pyöräyttää juuri sellaisen jätskisekoituksen kun arvon sotilas haluaa.