18.11.2014

Sota on loppunut

Vankila pistää miettimään elämää.

Huomenna on uusi ja samanlainen päivä.

Kun on pelleillyt vuoden, niin on vaikeaa yrittää kirjoittaa mitään fiksua. Kokeillaan kuitenkin itseäni eniten ihmetystä aiheuttaneista asioista.

Jokainen rauhanturvaaja tietää argumentin “täällä ollaan 24/7 töissä”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kenelläkään ei ole sanomista, koska sitten joutuukaan töihin. Ja kun asiasta kuitenkin tulee sanomista, voidaan käyttää argumenttinumero kakkosta “aina voi ottaa katkot”. Ja jos rapina jatkuu edelleen, voidaan käyttää superargumentaatioita johtajan tittelillä “minä päätän”. Kakkonen ja kolmonen voivat tosin tulla toisessakin järjestyksessä. Olen erittäin kiitollinen Suomen työaikalaista nimeltä 37,5 tuntia viikossa. Sillä se pakottaa työnantajaa miettimään mitä tekisin tälle työntekijälle vajaassa 40:ssä tunnissa viikossa. Kun tätä pakotetta ei ole, lopputuloksena voi olla, että osa porukasta tekee selvästi vähemmän töitä verrattuna toisiin. Vielä kirsikkana kakun päälle, eniten työtunteja tulee huonoiten palkatuille jääkäreille. Ei työn inhimillisen iso määrä pistä ihmistä vituttamaan, vaan oikeudenmukaisuuden puute.

Yhdestä johtajasta tehtiin Hitler-video siitä kuuluisasta Hitler-videosta. Sen lisäksi joku julkaisee täällä “Sekoilu-uutiset” nimistä lehtistä. Tarkemmin puuttumatta näihin, suurin ongelma täällä on joidenkin johtajien kyky olla kuuntelematta lainkaan alaisia. He haluavat alaistensa olevan täällä johtajien vuoksi, kun oikeammin asian pitäisi olla, että johtaja on täällä alaisten vuoksi. Tehdäänkö homma kuten yksi pomo sanoo, vai mitä mieltä ovat vaikka kymmenen alaista? Ja ei, nyt en puhu sotimisesta, vaan hyvin yksinkertaisista asioista, kuten vaikkapa saako vapaa-ajan hupparissa olla huppua vai ei. Erityishuomion saa vielä kommentti “minä olen ollut tästä porukasta eniten Puolustusvoimissa töissä, kyllä minä tiedän miten asiat parhaiten hoidetaan”.

Meillä on 6 viikkoa palvelusvapaata vuodessa, kun Kosovossa ja Afganistanissa on ollut 12 viikkoa. Käsitykseni mukaan komentaja voisi antaa meille 2 viikkoa vuodessa lisää, jos tahtoa olisi. Ei ole. 90-luvulla oltiin viikoittain bunkkerissa kun täällä lensi murkula, mutta silti ajeltiin normaaleilla autoilla kylillä ja vietettiin iltaa paikallisten kanssa ravintoloissa. Nyt taas käydään bunkkerissa pyyhkimässä pölyjä penkeiltä ja ajetaan 300 tuhannen panssaroiduilla G-sarjan Mersuilla vain partiotehtäviä. Tätä suhteellisen pientä vapaan määrää jos jotain voisi hyvin kompensoida vapaa-ajalla suoritettavilla vierailuilla paikallisiin menomestoihin. Ei saa, ei uskalleta. Näiden ymmärrystä ei liiemmin edesauta selitysten puuttuminen ja salailu.

Menin toimistolle noin 8 kuukautta aina tervehtien ja silmiin katsoen. Sitten sain tarpeeksi sekavista mörähdyksistä älypuhelinten takaa, joten loppuaika meni kivasti hiljaa. Laskin myös, että osa työntekijöistä ei kysynyt käytännössä toisilta työntekijöiltä koskaan mitään. Toki keskustelua voi pitää muutenkin yllä, mutta antaa hyvän kuvan toiminnasta. Baarissa voi hyvin olla pöydässä muiden kanssa ja surffata kännykällä netissä. Kyllä, minunkin mielestäni olet urpo, mutta koitan sentään käyttäytyä ihan asiallisesti ja ystävällisesti nyt kun ollaan kaikki yhdessä täällä avovankilassa.

Tämä blogi saavutti kaksi esitutkintaa. Ekalla kerralla paljastin käytettävissä olevan radiopuhelimen ja WLAN-tukiaseman mallin kuvassa, jossa pelaamme pleikkaria vapaapäivänä. Tästä seurasi esikuntapäällikön huuto ja uhkaus välittömästä työsuhteen katkeamisesta sekä paluusta Suomeen omakustanteisesti. Myös yksikkömme majuri haki toimistomme pleikkarin pois. Esitutkinnan päätyttyä minut todettiin syyttömäksi. Toisella kerralla olin ottanut kuvan leirin portista, jolla paljastin puolustusratkaisusta osan. Portin ulkopuolinen alue on julkinen paikka mihin kuka tahansa voi tulla patsastelemaan ja uskon kuvankin ottamisen onnistuvan melko vaivattomasti. Ja ellei paikan päälle jaksa tulla, niin interwebistä löytää kyllä leirin puolustusjärjestelmiä, kuten Hesarin kuva: komentaja, Sauli Niinistö ja hiekkasäkit. Uusi komentaja antoi rangaistuksen. Toki rangaistus hiukan harmitti, mutta vielä enemmän harmitusta aiheutti esitutkinnan käynnistys. Todennäköisesti joku työkavereistani on lukenut blogia ja huomannut sen antavan kiellettyä informaatioita vedoten palvelusohjesääntöön. Tämä sääntövihkonen on muuten kirjoitettu minun ja useamman asiasta vielä enemmän ymmärtävän mielestä heikosti ja puutteellisesti. Mutta en nyt siitä jaksa enempää. Ihmettelen syvästi minkä takia mahdollisesti joku työkaverini on käynnistänyt asiasta esitutkinnan, eikä esimerkiksi ole tullut henkilökohtaisesti luokseni ja pyytänyt kuvan poistoa. Miksi kusta muroihin? No siksi, koska toiset saavat tyydytystä siitä.



Edellä mainitut ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta moneen noista lyödän kymmeniä muitakin allekirjoittajia. Uskon kuitenkin osan ongelmista johtuvan järjestelmästä ja johdon esimerkistä, eikä pelkästään yksilön ominaisuuksista. Kuten vaikka Pohjois-Koreassa. Mutta sitten taas, me suomalaiset olemme sentään nähneet jotain muutakin maailmaa ja elämää miten asioista voi suoriutua.

Järjestelmän merkityksestä yksilön käyttäytymiseen tuli vielä yksi tarina mieleen. Kolme taistelijaa sopivat yhteisestä syömisestä klo 18.00. Matkan varrella yksi poikkeaa vessassa kusella ja muut jatkavat matkaa. He istuvat kuitenkin samaan pöytään ja syövät. Yhdellä taistelijalla on vielä viimeinen kanan pala lautasella, kun toiset poistuvat.

Tässä nyt oli tällaista pikkukitinää, joten aika vielä listata ison kuvan tavoitteet ennen reissua ja niiden täyttyminen:

  1. Intian vaihto-opiskeluiden jälkeen mieleni teki lähteä jonnekin ulkomaille tekemään jotain. Rauhanturvaamisreissu täytti hyvin kriteerit jotain ja jonnekin.
  2. Halusin erilaista työkokemusta verrattuna Suomeen. Operaation sisältämä työkokemus ei ollut niinkään ammatillinen kehittyminen IT-asioissa, vaan enemmän kehittymistä työn organisoinnissa, johtajien erilaisissa tavoissa työskennellä, palautteen annossa, levon merkityksestä, ammattilaisen itseohjautuvassa ja itsenäisyyttä kaipaavassa työnteossa.
  3. Halusin ostaa purjeveneen. NF 30 tuli perheeseen ja odottaa telakalla ensi kesän seikkailuja.

Joten hyvinhän tämä reissu meni.

Kiitos kaikille hyville tyypeille.

Kultapyssy kiittää lukijoitaan.

12.10.2014

Rakas päiväkirja

Maanantai 
Viime viikon perjantai oli YK-pyhäpäivä jostain syystä. Ja jostain toisesta syystä sitä ei vietetty silloin, vaan se siirtyi tämän viikon maanantaille. Eli pyhäaikataulu käytössä. Menin töihin klo 10, otin kahvin ja istuin viestin navetetulle terassille. Osa porukasta lähti kiristämään maston vaijereita toiselle poselle. Meidän muiden homma tänään oli ilmastoinnin suodattimien putsaus. Harri hoiti tämän 5 minuutissa. Sitten Topi haki pleke nelosen ja uusimman änärin. Pelattiin klo 13 asti, kunnes toimisto meni kiinni. Loppupäivänä kävin salilla, syömässä, suihkussa ja ihmettelin maailman menoa.

Tiistai
Jokaisella viestimiehellä on noin kerran viikossa radioliikenteen päivystys ja tänään oli minun vuoroni. Päivävuoro on klo 07-19 ja yövuoro on 19-07. Päivävuoro on sen verran kiireinen, että joku tulee vapauttamaan lounastauolle kolmeksi tunniksi. Yöllä jaksaa olla tekemättä mitään koko tusinan. Radioliikenne on melko simppeliä ja nopeaa, kun sen osaa. Itse toimin vuoden aikana noin 700 tuntia radiopäivystäjänä, joten melko rutiininomaiseksi tuo on muodostunut. Yleisimmät sanomani sanat radioon ovat “zero send over” ja “zero roger out”. Nämä kun laskisi kaikki yhteen vuoden aikana, niin voisi hyvällä omatunnolla sanoa näitä viestimiehen sanoiksi. Hyvänä kakkosena tulee “A can Efes and a glass please” ja pronssimitali voisi mennä “Mitäs tänään tehdään?”. Illalla kävin vetämässä operatiiviset kaksi olutta ja pelattiin poikien kanssa bilistä.

Keskiviikko
Aamu alkaa klo 08 pyssykontin vartioinnilla. Avaan kontin, joku vie aseen sinne ja loppuajan tarkkailen ympäristöä. Ei uhkatilanteita. Sitten toimistolle kahville. Ei taidettu tehdä oikein mitään ennen klo 10 pitsataukoa. Sitten päätämme Jukan kanssa ensimmäistä kertaa kokeilla puoliksi 7 dollarin pepperonipitsaa. Valmistaudun todella huonoon välipalaan. Ja sitä se oli mitä odotinkin, liian vetelä pohja, liikaa juustoa, mauton, nuukaa pepperonin laittamista. Onneksi sain myytyä yhden siivun dollarilla Samille, myös hän oli pepperonipitsaneitsyt. Tästä epäonnistuneen investoinnin osuuden myynnistä innostuneena lähdin parturiin, mutta pappi pysäyttää matkalla “hei it-tuki!” ja lähden papin toimistoon ratkaisemaan ohjelman asennuksen syvintä ongelmaa. Firman netti ei antanut ladata ohjelmaa, joten suuntasimme pubiin, jossa homma hoitui. En kuitenkaan ehtinyt jäädä loppuun asti, koska jalla kutsui vessaan. Onneks neljännessä vessassa oli lukko toiminnassa. Lounaan jälkeen olin radiopäivystäjänä ne kolme tuntia mitä minulla oli taukoa eilen. Sen jälkeen vielä pyykkien heitto pyykkärille ja pyssykontin vartio. Illalla satoi vettä ja ruoka oli hyvää. Päivät kuluvat toisinaan kaikenmaailman ekstrahommissa. Täällä ei ole nakkisuojaa!

Torstai
Kasiksi duuniin ja kun ekaan tuntiin ei tehty mitään, päätin kysyä onko hommia vai voiko lähteä pois. Väiski meidän töiden keksijä oli jo päästävinään meidät pois, kunnes muisti, että joku oli puhunut aamukahvilla sellaista, että raksavaraston perimmässä nurkassa on sohva jossa ei netti toimi. No ei muuta kuin hommiin! Neljä tekijää siirsi langattoman tukiaseman viisi metriä ja nyt toimii netti myös siellä sohvan nurkassa. Sitten mentiin pelaamaan biljardia ja tauolle. Iltapäivällä ei ollut oikein mitään hommia ja lähdettiin pelaamaan sulista. Illalla makoilin körmyssä lueskellen uusinta Venelehteä ja Imagea. Sain myös Lapiduksen uusimman kirjan luettua.

Perjantai
Lähdettiin supailemaan välimeren rannalle, eli UNIFIL:n esikuntaan. Esikunnassa on kaikki paremmin, on siis välimeri, tyhjät tenniskentät, tyhjät squashkentät, tyhjät jalkapallokentät, uima-allas, lukuisia ravintoloita.. Mentiin tuttuun ja turvalliseen altaaseen. Uin täysillä 20 metrin rataa noin 30 minuuttia, kunnes suolavesiallas oli tehnyt tehtävänsä suun limakalvoille ja aika oli mennä nauttimaan terassin virvokkeita. Siitä sitten mentiin johonkin ravintolaan, käytiin kahvilla ja jälkkärillä, kunnes olikin jo aika lähteä takaisin omaan leiriin. Rankka päivä. Paluumatkalla tulee aina nukuttua autossa.

Lauantai
Tehtiinkö tänään aamulla mitään?? Körmykaveri oli ehkä käynyt asentamassa printteriajureita johonkin koneeseen. Iltapäivällä piti tehdä viestimiehen rakasta työtä, eli kaapelin vetoa. Väiskiä ei kuitenkaan näkynyt missään, joten kysyimme radiolla missä herra ylikessu vaikuttaa. Väiski oli katsomassa formuloiden aika-ajoja Suomitalolla. Tämä oli selvä signaali, että vedot hoidetaan seuraavalla viikolla ja nyt on aika laittaa toimisto kiinni. Kävin salilla ja saunassa ennen ruokailua. Illalla katsoin TPS-Blues ja Suomi-Kreikka matsit ja join siinä välissä pari kaljaa.

Sunnuntai
Pyhäpäivä eli lepopäivä on sitä kun toimistolle mennään vasta kello 10! Aamupäivällä oli viikkopalaveri. Ei risuja eikä ruusuja, mistä olimme kaikki ihmeissämme. Siivottiin vähän paikkoja ja lähdin pelaamaan biljardia. Sitten olikin jo aika kello kahden formuloiden, päivällisen ja iltapuuhien. 

Hetken kuvittelee olevansa oikealla lomalla.


Ja samaisen loman terassiravintolassa.

22.8.2014

Haaveita, pettymyksiä ja jotain muuta

Haaveilen asioista. Haaveilu, unelmointi ja fiilistely liittyy usein johonkin asiaan silloin, kun siitä ei ole mitään kokemusta. Voi itse uskotella itselleen millaista se on, ja miltä se tuntuu. Asiat eivät vain tuppaa menemään ihan näin ruusuisesti homman konkretisoiduttua. Rauhanturvaamisessa kävi myös näin.

Ajattelin jotakuinkin seuraavasti. Vuoden reissun jälkeen olen oppinut paljon jännittävästä ja superturvallisesta IT-verkkojen rakentamisesta karussa lähi-idässä. Järjestelmät ovat rakentuneet täysin eri tavalla verrattuna kotoisaan yritystoimintaan. Opin ammatillisesti jotain hienoa, jotain arvokasta, en ollut ihan varma mitä, mutta jotain siistiä nyt kuitenkin.

Olen kysynyt usealta palvelustoveriltani mitä reissu antaa heille ammatillisesti. Vastaukset eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia. “Ammatillinen itsemurha”, “Eipä juuri vastaa kotimaan työskentelyä” tai “Tänne vaan, jos haluaa katkot työelämästä” ovat pieni, mutta kertova otos työskentelystä.

Mistä tämä sitten kertoo? Ovatko läpät vain humoristista huulenheittoa värikynä päällä, epärealistisia odotuksia reissun ammatillisesta annista vai mistä? Ehkä joku muukin on vähän unelmoinut ja fiilistellyt reissua etukäteen. Ehkä loppujen lopuksi työskentely täällä on kuitenkin melko normaalia työskentelyä. Sairaanhoitaja hoitaa flunssapotilaita, IT-tiimi asentaa uusia verkkoyhteyksiä ja raksajoukkue rakentaa saunan sekä terassin.

Toisaalta on erinomaista, että asiat täällä ovat melko yksinkertaisia. Tällä voidaan varmistaa tehtävien laadukas suorittaminen ja valmius kriisitilanteeseen. Ja kun tehtävät suoriutuvat rutiininomaisesti, on aikaa myös tarkkailla ja ajatella työnteon monia muita vaiheita. Sellaisia, kuten miten Puolustusvoimien palkatut työntekijät eroavat siviiliyritysten työntekijöistä. Ero ei ole niin suuri, mitä varusmiespalveluksen kokemuksella voisi odottaa, mutta sitä on kuitenkin. Armeijakoulu muodostaa helposti vähän erilaisia arvoja, kuten vaikkapa yliopisto. Haasteita siis riittää. Itse olen kokenut nämä haasteet useampaan kertaan, ja ihmetystä sekä harmitusta on riittänyt. Negatiiviset kokemukset ovat kuitenkin loppupeleissä usein mahdollista kääntää positiivisiksi. Tekee ihan hyvää koko elämän Turussa asuneelle kauppakorkeakoulun kuplassa elävälle kaverille. Jos vaihto-opiskelu kaukomaissa avartaa, niin nynnyltä kuulostava kotimaan vaihtoehtoekskursio tekee saman, osittan jopa tehokkaammin, tai ainakin erilaisesti.

Olen samaa mieltä oman ammatillisen osaamisen melko pienestä karttumisesta. Ajattelin aluksi, mitä kaikkea hienoa voin kirjoittaa ansioluetteloon työskentelystä rauhanturvaajana. Sitten ajattelin, että mitä mitä kaikkea voin kirjoittaa uskottavasti työskentelystä rauhanturvaajana. Nyt ajattelen, että voin rehellisesti kirjoittaa mitä olen täällä tehnyt, niitä rutiininomaisia, osittain puuduttavia ja tylsiä töitä. Pystyn tekemään näin itsevarmasti, koska olen oppinut täällä alhaalla asioita erilaisista työskentelytavoista, ihmisistä, persoonista ja arvoista. Vain näitä asioita tarpeeksi tutkimalla ja ymmärtämällä, voi alkaa muodostamaan sitä omaa tapaa tehdä asioita, niitä omia arvoja elämässä ja töissä. Haaveilin, petyin ja sain jotain paljon arvokkaampaa.

Olin jälleen kerran löytänyt itseni ghanalaisten ystävien seurasta.

Jos sinulla on 6 euroa, niin otatko kahvipaketin vai kossun ja saat vielä takaisin kaksi euroa?

5.6.2014

Olipa kerran viestimies, ja päivä UNP 2-45:lla

Iphone 5S alkaa soittamaan tuttua ja helvetin ärsyttäväksi muodostunutta herätysääntä 07.30. Hakkaan luurin sammuksiin ja siirrän herätyksen 07.45. Vartti lisää unta ja eikä enää aikaa mennä aamupalalle. Paras lyhyen tähtäimen suunnitelma on surkea keskipitkän tähtäimen suunnitelma. Suuta kuivaa kuin saharan aavikkoa ja huitasen lasisen Tropicana Orangen kurkusta alas, jolloin sahara kostuu hetkeksi ennen paluuta normaaliin olotilaan.

Avaan toimiston oven 08.00 ja sanon huomenta. Kymmenestä tyypistä neljä nostaa katseensa puhelimelta ja kaks sanoo liian hiljaisella äänellä jotain ehkä takaisin. Ei energiaa pohtia tilannetta enempää, lataan kahvia kuppiin, etsin itselleni istumapaikan ja kirjaudun omenalla interwebbiin. 08.15 irkkuluti on pyytänyt uudet taistelijat toimistolle suomalaisten lisäksi ja hän pyytää meitä valmistautumaan yhteisesittelyyn. Majuri saapuu 08.20 ja otan ensimmäisen kerran seitsemään kuukauteen asennon lutin käskystä toimistolla. Päällikkö kertoo yleisesti toiminnastamme, jonka jälkeen kaikki kertoo itsestään muutaman virkkeen.

09.00 lähden näyttämään hiutaleille viikottaisen bunkkeripuhelimien testauksen. Kierrämme leirin vajaassa tunnissa. Kierroksen loppuvaiheilla päädyimme onneksi irkkujen messiin, missä on myynnissä aamupäivällä patonkia, mehua ja kaffea. Teki aamupala nannaa ja sahara alkoi muistuttamaan Turun kesäistä jokirantaa. Yksi uusi taistelija oli löytänyt bunkkerista 10 taalan setelin, mutta menetykseksi joutui maksamaan sakkoa pitämällä lätsää päässä messissä sekä kaatamalla tuorepuristetut mehut lippalakkiinsa.

Lounaaksi oli jotain rähmää ja suuntasimme grillille josta tilasimme spydärit. Kysyin kuuluuko muna ateriaan vai pitääkö ostaa erikseen. Kuuluu kuulemma. Saatuani annoksen, munaa ei ollut ja sitä kysyessäni, ne olivat loppuneet.

13.30 tehtävänä oli asentaa komentajan körmyyn puhelin. Tyylikkäästi sisustettu huone oli kyllä ihmisen paikka, mutta viestimiehelle vain vierailupaikka.

15.00 kävin asentamassa uudelle sosiaalikuraattorille puhelimen, kun kolmannella kerralla sain mennä tilaan tekemään jotain.

16.00 maissa työpäivä alkaa loppumaan ja porukka valuu salille, saunaan ja syömään.

20.00 baari aukeaa, jolloin tiski alkaa täyttymään innokkaista kaljanlipittäjistä. Ekalla tunnilla on irkkujen tietovisa, joten pelaan bilistä ja pöytäfutista liian voitokkaasti, että alkaa melkein hävettämään. Kaljan juotuani suomalaisten tietovisa käynnistyy 21.00, jolloin lähi-idän loivin nousuhumala tekee tehtävänsä ja kasaan joukkuetta visaan. Kaikki meistä ovat täysin säkkipäitä, jolloin mahdollinen nöyryyttävä tappio ja kaljojen tarjoamiset voittajille kuumottavat meidän jokaisen mieltä. Ihmeen kaupalla ryhmämme on sen verran monipuolinen, jolloin tietämystä löytyy urheilusta, elokuvista ja musiikista. Ihmeen kauppa realisoitui puolen pisteen voitolla ja Viestin juopot kruunattiin juhlallisin menoin voittajaksi. Satunnainen onnistuminen iski meihin tiistai-iltana ja olimme kaikki yhtä hymyä.

Ennen nukkumaanmenoa rakentelin vielä Supercellin Boom Beachin basea ja tsekkasin uudet huhupuheet jatkoajan TPS-osioista.

Irkkujen uljas pubi. Toimii erinomaisesti paremman puutteessa.

Valokaapelin hitsausta. Havinaisen vittumaista pikkunäpertämistä.

Katsojien kysymykset


Kiitos kysymyksistä! Lisää saa esittää ja vastaan niihin aina tavalla tai toisella.

Missä pykälässä on ihmisen paras olla ja aiotko myös tulevaisuudessa jatkaa yhteistä taivalta pykälän kanssa?
Sellainen pykälä missä ei tarvitse tehdä mitään, siellä ei ole kukaan eikä kukaan ei näe sinua. Pitkän päälle voi tosin olla vähän tylsää. Toivottavasti operaation terävin kärki, Battle Support Group, pääsemme vielä uudestaan hoitamaan tätä kunniakasta tehtävää.

Oletko telakoitunut saunassa?
Homoilu on jäänyt vain puheen ja huumorin tasolle. Tilastollisesti emme kuitenkaan ole kaikki heteroita, mutta tiiviissä ja varsin maskuliinisessa ympäristössä kaapin ovet ovat tiukasti kiinni.

Oletko jo aloittanut finnish wrestlingin?
Olen huono painimaan. Todettu jo siviilissä. Turpaan tulee.

Onko ruoka parantunut irlantilaiskomennon jälkeen?
Itse tulin paikan päälle juuri suomalaiskommen aikaan, joten en osaa sanoa. Puheiden perusteella näin on kuitenkin käynyt. Irlantilaiset tykkäävät janoon kuolleista eläimistä sekä ranskalaisista aterialla kuin aterialla. Tätä ruokaa on kuitenkin aina silloin kun on kovin nälkä.

Mitkä ovat kuluneimmat heitot?
Neekeri on neekeri. Vitun kähtävä. Ei voi kestää noin kauan. Mitä enemmän sä kysyt miksi, sitä enemmän sun päähän sattuu. Kuka joi viimeiset kahvit eikä keittänyt lisää?

Mitkä ovat kovimmat tornarit?
Miehistöllä eli työntekijöillä on esikunnassa aina pari myyrää, jotka paljastavat totuuden herrainkerhon tekemisistä, joten kovimmat ja legendaarisimmat kuolemattomat tornarit eivät pääse syntymään.

Mitä asioita teet kun pääsen vittuun sieltä?
Ylennän itseni oman veneeni kapteeniksi ja teen graduni valmiiksi, jotta pääsen oikeisiin töihin.

Rauhanturvaajan ostokset?
Rauhanturvaaja ostaa halpaa röökiä ja alkoholia. Kaikki rahat ovat menneet 20-30 tontun verovapaaseen Bemariin, Audiin, Mersuun tai Porscheen. Itse koen turkulaisena velvollisuuteni ostaa purjevene, ja tukea kaunista saaristoamme verorahoin.


Mitä ne kähtävät oikein ovat?
Kähtävä on paikallinen työntekijä. Ilmaisu on halventava, ja yleensä sillä viitataan huonoon laatuun tai palveluun.
- “Tää meni rikki vaiks kähtävä lupas et hyvää laatua!”
- “Paska kähtävä myi kähtävälaatua.”

Pelatuimmat pelit?
Ehdottomasti NHL 14. Juuri intistä päässeet nuoret pelaavat myös Fifaa. Kännykällä pelataan Hill Climbiä. Messissä käytössä ovat biljardi, dartsi, pingpong ja paska pöytäfutis.

Mikä on rauhanturvaajan tyyli työ- ja vapaa-aikana?
Työaikana näin kesällä järkevin vaate on liian isot maastoshortsit ja tiukka aluspaita. Jalassa aavikkomaiharit joita kukaan ei pese vuoteen ja päässä mustunut sininen YK-lätsä.  Esikunnassa kaikki käyttää barettia.

Vapaa-aikana baarissa ihmiset käyttävät tuulihousuja, juoksulenkkareita sekä huppareita. Suomessa näillä varusteilla ei olisi mitään toivoa päästä mihinkään vakavasti otettavaan baariin.

Mites, onko tuolla mahdollisuutta käydä punttisalilla?
Puntti- ja aerobinen sali löytyy. Välineet ovat pääosin hyviä. Ennen päivällistä ja alkuillasta sali on tupaten täynnä. Lenkillä voi käydä leiriä ympäri ja pari kertaa viikossa pääsee pidemmälle turvatulle juoksulle. Pari kertaa vuodessa järjestetään myös maratooni jossain lähialueella sekä erilaisia kilpailuja.

Minkälaisia vinkkejä antaisit RT-hommista kiinnostuneelle, miten valmistautua hakuvaiheeseen?
Ellet ole käynyt räppärikoulutusta (kansainväliset valmiusjoukot) varusmiesaikana, reserviläisen todennäköisin sijoituspaikka on ns. ammattiosasto eli olet jonkun alan ammattilainen siviilipuolella. Suurin osa reserviläisistä ovat miehistötehtävissä, kuten sairaanhoitaja, rekkakuski, sähkömies, raksamies, kokki, putkimies, kylmäkoneasentaja, tietoliikenneasentaja, masto/linkkimies, poliisi ja toimisto-AU. Esikuntatehtäviä reserviläisille ovat lääkäri, tiedottaja, hankkija, tilannekeskuspäivystäjä (RUK-vaatimus) ja pappi.

Sinulla pitää olla työkokemusta ja/tai opintoja jostain tehtävästä, jonka lisäksi hyvä englannin kielen taito sekä riittävä kunto suorittaa 2 300 metriä cooperissa. Miehistötehtävistä löytyy arvoilla jääkäri-kersantti, mutta hyvin suoritettu varusmiespalvelus katsotaan positiivisena asiana. Työhaastattelua ei pidetä, joten ansioluettelo sekä työtodistukset ovat ne tärkeimmät valintaan liittyvät asiat.
 
YK-laatua, tarkoittaa, että täällä ei olla ikuisesti. Parempaa kuin kähtävälaatu, muttei ihan priimaa kuitenkaan.

18.5.2014

Pykälä se on sitä rauhanturvaajan työtä

Kesä, 25-30 asteen lämmöt ja iloiset rauhanturvaajat ovat saapuneet eteläiseen Libanoniin. Iloisuutta selittänee yksimielisesti aamujen määrä. Jotain alle kymmenen päivän huutoja olen jo kuullut. Viikkopalaveri täyttyy kotiutuvien asioilla. Aseita palautellaan, huoneita siivotaan ja jääkaappeja viedään takaisin. Näin vuoden miehenä voin todeta täysin, että kyllä puoli vuotta on aika lyhyt aika, mutta se ei ehkä ole koko totuus kaikkien mielestä. Itsepetos ja oman toiminnan selittely kuuluu jokaisen ihmisen perusominaisuuksiin.

Toiminta ja tehtävät on tasaantunut melko vahvasti alun kiiman jälkeen. Ekaa reissua heittävällä hiutaleella kuin hiutaleella (ei rt-kokemusta, valkoinen naama, mosa, alokas jne.) on ollut monenlaisia ennakko-odotuksia mediasta ja kalakavereilta kuultuna. Osa pitää vallan hyvin paikkansa, mutta eihän kaikkea aina kerrota, se kuuluu kuvioon ja on opittava kantapään kautta.

Käsitykseni mukaan minut palkattiin tietoliikenneryhmään IT-alan opintojen ja työkokemuksen perusteella. Olen luonnollisesti tehnyt niitä hommia, mutta myös hyvin monia muitakin nakkeja on tullut eteen.

Tiskaaja
Työmaanvalvoja
Ajoneuvon suojamies
Sähkömies
Raksamies
Siivooja
Radioliikenteen päivystäjä
Niinistön kunniavartiomies
Porttivartiomies

Perinteisesti ja yksinkertaisesti ajateltuna rauhanturvaaminen on partiointia ja vartiointia. Historian havinaa tai jotain, mutta pykälässä on ihan kivaa olla. Yhden päivän ajan.

Pykälässä oli hyvä meininki. Kun vartiomies juttelee paikallisten kanssa, kilometrin päässä olevan toinen vartiomies kiikaroi tilannetta ja kysyy radiolla: “kuka se siellä naisia kivittää”. Tämän jälkeen ihmettelemme, että kyllä sitä saa aika monta Addidasta tai kanankoipea myydä BMW X5:n tai Porsche Cayennen hankkimiseksi. Ehkä YK turvaa aluetta, mutta eritoten rahoittaa sitä.

13 tunnin päivän jälkeen kävelen helvetin iloisena kohti saunaa. Jälkihiki päällä ryntään vauhdilla täpötäyteen Suomitaloon, jossa Mertaranta intoilee Kontiolan soolomaalia ja Rinteen gamesavereita.

Seuraavaksi vuorossa ovat lukijoiden valitut kysymykset ja niiden perkaaminen. Huumorista ja tyhmyydestä saa plussaa :) Lisää omasi komentteihin anonyymisti.

Työmaanvalvoja

14.4.2014

Radio koulutus ja mitalli paraati

Viikkopalaverin arpajaiset koittavat jälleen. Olen ainut osallistuja, joten YK:n radiokoulutus koittaa välimeren rannalla UNIFIL:n esikunnassa. Ammatillisesti tapahtuma ei kuulemma anna kovinkaan paljon, mutta sotilasturismi afrikkalaisten ja aasialaisten kanssa voisi toimia.

Paikan päällä ajallaan, eli tunti ennen hommien alkamista. Aamusumpit välimeren terassilla naamaan ja kohti koulutustilaa. Paikalla oli jengiä Ranskasta, Belgiasta, Ghanasta, Tansaniasta, Malesiasta, Libanonista, Etelä-Koreasta, Japanista, Italiasta ja yksi Suomesta. Kurssilla käytiin asioita läpi liittyen radiotoimintaan mitkä olisi pitänyt käydä läpi 4 kuukautta sitten ennen tänne tuloa.

Lounastunnilla huomaan kaikilla muilla olevan ruokalaput kädessä. Pääsen puhumalla syömään ja saan viisi sähköpostiosoitetta mihin ruokalappu pitää lähettää. Esikunnassa rusetit kaulassa tarjoilijat rientävät ympäriinsä näyttämällä tehokkaalta. Ruoka on joko hyvää tai vaihtelu virkistää, mutta lopputulos on sama, eli mieluisa. Pojat tuovat iltapäivällä ruokalapun autolla.

Päivällisen jälkeen menemme oluelle lähimpään anniskeluravintolaan. Illan puheenaiheina ovat armeija sekä armeija.

Korealainen on suorittamassa 21 kuukauden varusmiespalveluksesta 7 kuukautta operaatioissa. Lomaa hänellä on nolla päivää eikä varusmiehillä ole oikeutta käyttää kännykkää tai läppäriä. Mutta onneksi aliupseerit eivät enää lyö varusmiehiä, kuten oli tapana 5-10 vuotta sitten.

Malesiassa asiat olivat paremmin. Sen verran länsimaisen hyvin, että en muista mitään mainitsemisen arvoista vääryyttä tai hupaisuutta illan läpistä.

Seuraavana päivänä tiukkaakin tiukemman pp-slaidishown jälkeen lähdimme suorittamaan käytännön harjoitusta omiin tukikohtiin. Sain onneksi tiimiimme yhden herran Ghanasta, eli huumori oli taattu (katso edellinen blogi-postaus). Kaverin nimi oli Elvis Presley ja hänellä oli leirin komeimmat pensselit.

Lähetimme kolmen lauseen pituisia viestejä esimerkkitilanteista alueella toisillemme. Tämän lisäksi viesti piti sisällään YK:n byrokraattiset tiedot viestin ajasta, lähettäjästä sun muusta. Yhteen viestiin meni yleensä noin 15-20 minuuttia. Syynä tähän olivat radion huono äänenlaatu ja erilaiset aksentit. Wazzani River muuttui radioissa Wazzani Rifle:ksi, jonka jälkeen se sanotaan: "I spell, whisky, alfa, zulu, zulu, alfa, november, india, break, romeo, india, victor, echo, romeo... roger so far?... Say again... I say again, I spell whisky, alfa....." Joten viestien lähettämisessä meni aikansa.

Joten hyvänä tiivistelmä niin radioliikenteessä kuin oikeassakin elämässä: tule ymmärretyksi ja ymmärrä muiden erilaisia tapoja puhua. Hienoille sivistyssanoille ei ole paikkaa maailman puhutuimmassa kielessä, broken englishissä. Tutustu ihmisiin erilaisista lähtökohdista, joudut ehkä työskentelemään heidän kanssaan, ja silloin paskemmatkin hommat hoituvat mukavammin.

Ja nyt on ilmaiset majapaikat hommattu Roomasta ja Soulista samalla reissulla. Viikon päästä lomalle mitali rinnassa, eikä vituta enää lainkaan.

Vähän vielä hapan naama.

Katso video, niin ymmärrät kuvasarjan: Lapinlahden Linnut - Mitali

Ja alkoihan sitä hymyilyttämään.

19.3.2014

Ghanan johdolla UNIFIL:in vuosijuhlaparaatiin

DON’T MAKE ANY MISTAKES THIS IS IMPORTANT AND I’M LOOKING YOU MALBATT!!! DID YOU HEAR ME MALBATT (MALESIA)!! IF YOU FUCK UP THINGS YOU OWE ME A BEAR!!

ARE YOU READY!?

AAAOURG!!

Näillä sanoilla, näillä tunnelmilla on hyvä lähteä suorittamaan UNIFIL:in vuosijuhlaparaatia. Äänessä oli ghanalainen, mustempi kuin Suomen talviaamu ja afrikkalaisen sotajohtajan stereotypia. Päällä punainen takki ja kultainen miekka. Hän ei liiemmin jättänyt lauseiden väliin taukoja, vaan korosti lauseiden välejä pistämällä kaiken korostuksen ja 95 % aggressiivista innonaatioita sanomien loppuun. Don’t make any MISTAKES!!

Välikannustuksen tulee antamaan italialainen stereotypisen rento ja lungi kaveri tyypillisellä italialaisella englannilla: “Here is 12 000 peackeepers and you are selected. Be proud. Try to be relax. Don’t be a wood. You know.. Be relax and be proud. You know..”

Mennään ajassa hiukan taaksepäin. Lauantaisen viikkopalaverin nakkiarvonta oli kohdannut minut. Paraateissa täytyy olla aina upseereita, aliupseereita ja miehistöä. Ja minulla oli kiintiömiehistön voittava arpa kädessä. Maanantaina oli paraatiharjoitus klo 10. Minulla oli sunnuntai-yönä kymmenen tunnin yövuoro, joka sopivasti loppui klo 07 maanantaina, joten ajattelin, että enköhän jaksa hoitaa pikku harjoituksen alta pois kesken päiväunien. Pikku harjoitus olikin sitten jossain muualla kuin meidän leirissä, ja siinähän se koko päivä sitten menikin. No, tiistaina sitten nukuttiin maanantain edestä ja keskiviikkona paikan päälle baretit päässä, huivit kaulassa ja goretex-kengät täytetty plankilla.

Olimme hyvissä ajoissa itse paraatissa. Kolmen vartin istuskelun jälkeen saimme tiedon paraatin alkamisesta 30 minuutin kuluttua. Aah, vihdoinkin aamukahvin aika. Läheisellä terassilla cafe americano ja lämmin suklaacroisantti. Juuri kun aloin hörppäämään kofeiinikupposta, joku huomasi paraatin jo alkaneen ja punatakkisen johtajan heiluttavan käsiään ja keppejään. No, ei muuta kuin yksi hörppy sumppia poskeen ja suu palaneena pikamarssilla paikan päälle.

Onneksi olikin vasta paraatin esiparaati tai harjoitus. Emmekä olleet viimeisiä. Joku muukin oli ajoissa, kuten me, mutta musta mies oli aloittanut enemmän ajoissa. Onneksi englanninkieliset käskyt olivat jotenkuten hallussa ja homma sujui ainakin meidän suomalaisten osalta. Varsinainen paraatikin meni ihan mukavasti, mitä nyt 10 minuutin perinteinen ase edessä -ote otti aika koville. Muut maat pitivät pyssyjään lähinnä sylissä. Aivan liian pitkän puheen ja mitalien jakamisen tohinassa vierestäni kaatui ranskalainen. Taisi pyörtyä todella kuumaan keliin. Ei tainut olla legioonalainen, vaan ihan perussolttu patonkimaasta, ajattelin käsi puutuneena ja perse hiestä märkänä.

Lopuksi marssimme pois lippuaukiolta ja herra Ghana antoi palautteen:

FINLAND YOU WERE LATE YOU OWE MY A BEAR!!!

Huumorimies loppuun asti.

Kiintiömiehistö ja Herra Ghana

UNIFIL:in esikunnan kahvila välimeren rannalla. Kahvi maksaa dollarin tai nollan.

16.2.2014

Tiskiharja kädessä mä rauhaa turvaan

Kello oli 15.40 lauantaina kun oveemme koputettiin ja sen avauduttua viesti oli selvä. Nurminen, tiskinakki odottaa neljältä. Otin haastavan tehtävän vastaan ja aloin kömpimään peiton alta pois. Aluksi tuli mieleen mitä olen taas mokannut, mutta körmykaveri oli myös käynyt tiskailemassa joku päivä, joten eiköhän tämä ole vain tasa-arvon merkki. Kaikki pääsee tiskailemaan. Sain vielä viime hetken vinkiksi, että älä mene keittiön puolelle, vaan ylätasanteelle hoitamaan ateriointivälineitä.

Perinteiset ruokamätöt poskeen, essu päälle harja käteen. Minulle suositeltiin esiessua, koska itse essu on sen verran likainen. Pyyhin myös hikipisarat otsaltani huomatessani tiskaamossa olevat suurtaloustiskikoneet eikä merkkiäkään tiskiharjasta.

Tiskaajan ammatikoulua en ole käynyt. Toisaalta ihan hyvä, sillä hommat oppi 45 sekunnissa. Odotetaan tiskikorin täyttymistä, pestään kuumalla suihkulla isommat mällit pois, laitetaan koneeseen ja kuivataan. Yksi tiskaajatyttö osasi englantia, ranskaa, arabiaa ja oli hänellä oli tutkinto kirjanpidosta. Löysimme siis nopeasti yhteiset puheenaiheet vedellä lotraamisen ohella. Kuusi 12 tuntista työpäivää viikossa ja puolen vuoden välein saa 9 päivän loman. Kovaa työtä siis.

En voinut olla kunnioittamatta kovaa työtahtia ja iloista asennetta työkavereita sekä asiakkaita kohtaan. En voinut myöskään olla kiinnittämättä huomioita jatkuvaan työntekoon. Meillä kaikilla oli selkeät vastuualueet. Minulla lautaset, hänellä tarjottimet, herralla mukit ja ruokailuvehkeet. Vaikka mielestäni meillä ei ollut varsinainen kiire, paikalliset työntekijät tekivät myös osan minun tehtävistäni odotellesani rauhassa korin täyttymistä. Huomasin myös, kun astianpesukone on tehnyt tehtävänsä, kannattaa odottaa minuutti tai kaksi, jotta astiat ovat kuivuneet itsestään hiukan ennen kuivausta. En saannut aina kuitenkaan odottaa, koska joku oli jo ehtinyt kuivata ne.

Myönnän, otos oli melko alhainen ja olin ensimmäistä kertaa töissä, millä saattoi olla asiaan huomattavaa vaikutusta. Asiat on kuitenkin hyvin usein miltä myös näyttävät. Ja näillä mennään, on usein kuultu Leijonien olympiakisoissa kun parempaakaan ei oltu pystytty.

Ajatellaan monesti, että aktiivinen työnteko on lähestulkoon itseisarvo työlle kuin työlle. Ja jossain tilanteissa, argumentti on varmasti paikallaan. Se ainakin näyttää tehokkaalta asiakkaille sekä työnjohdolle. Mutta onko tämä lähtökohtaisesti hyvä työskentelymuoto, kun olisi tilanteen vuoksi aikaa ajatella itse työnteon prosesseja ja käytäntöjä? Näin gradun vajaalla ekonomilla tuli väistämättä hyvin nopeasti mieleen, voisiko tätä hyvin yksinkertaista likaisten tiskien muuttamista puhtaiksi astioksi kehittää tehokkaammaksi. Ja nopeammaksi. Voitaisiinko resursseja kohdentaa uudelleen? Suomeksi sanottuna potkia ihmisiä pois. Lisää fygyy ja silleen.

Mutta image is everything. Tämä voidaan nähdä luottamuspulana, että kohteena olevaan henkilöön ei luoteta, jollain tämä alkaa näyttäytymään tehokkaana ja aktiivisena, samat työt edelleen tulee tehtyä, mutta ulkoinen uskottavuus noussee. Ulkoiseen uskottavuuteen panostetut voimavarat ovat helposti poissa jostain. Vaikka siitä itse työn kehittämisestä. Siinä on haasteita ja ajattelemista tiskaajille ja isoille kihoille heidän työssään. Minä uskon kehitykseen, en raivopäiseen työntekoon.



13.2.2014

Rauhanturvaajan palkka ja muut edut

Rauhanturvaajat ovat aina olleet palkkansa suhteen hyvätuloisessa maineessa. Eikä suotta. Kokonaisansio on hyvä, vaikka paikan päällä kuuleekin välillä aina kommentteja ei niin hyvästä palkasta.

Palkka muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta, jonka haitari on reilusta kahdesta tonnista aina yli kymmeneen tuhanteen. Suurin osa kuuluu kuitenkin palkkaluokkaan 2 200 - 2 300 euroa. Moni ehkä kokeekin, että reilun parin tonni kk-palkka ole kauhean suuri korvaus, kun töissä pitää olla joka päivä ja viikkotuntimäärät nousevat reilusti yli 50 tai jopa 60 tunnin. Eihän se olekaan.

Tämän lisäksi maksetaan operaatiokohtaista verotonta päivärahaa. Libanonissa se on 50 euroa. Tästä muodostuu huomattava osa kokonaisansioita, koska 1 500 euron nettomäärä nostaa palkkaa huomattavasti. Summa on sama Jakke-jääkärille ja komentajalle.

Normaalin lakisääteisen vuosiloman lisäksi, joka on kyllä pakko ottaa rahana, vuodessa saa viettää kuusi viikkoa Suomessa tai missä ikinä haluaakaan ottaa ne pienet tumut ja kivittää (lue myös: iskeä) naisia. Vuoden palvelleilla on työsuhteen jälkeen vielä 20 päivää purku- ja palautusaikaa täydellä palkalla. Se taitaa olla ihan kohdillaan, jotta saa siviilielämästä taas otteen. Tai kuka saa ja kuka ei saa.

Tämän lisäksi kokonaisansioon voidaan lukea myös pienempiä etuja. On ilmainen ruokailu kolme kertaa päivässä noutopöydästä. Majoitus ja kalusteet kuuluvat pakettiin. Terveydenhoito, internet, parturi, kypärä, pyssy, pesula, lomalennot Suomeen ja vaikkapa halpa baari ovat eduiksi laskettaviksi. Ehkä kuitenkin yksi tärkeimmistä on lähes mahdottomuus tuhlata rahojaan täällä lähi-idässä. Kaljoja saa juoda kaksi hintaan 1,5 euroa kappale eikä 0,4 euron kolia jaksa kovinkaan montaa vedellä. Täällä ei todellakaan ole vaihtoehtona mennä kylille rilluttelemaan ja juopottelemaan. Eikä mene myöskään kuutta euroa Starbucksin mustikkapiirakkalatteen. Windows kasin ostin lähikaupasta. Kolme euroa. Kiitos.

Laskemalla etuja jopa hiukan alakanttiin lomarahalla (11,5 %), pienimmilläkin palkoilla nettopalkka nousee yli neljään touhutonniin. Ja tämä tarkoittaa 7 tuhannen bruttopalkkaa! Ei kyllä ole huono se, vaikka miten kääntelee. Mutta kyllä perisuomalainen kateus ja ihmisen yleinen tottuminen nykyiseen palkkatasoon antaa aihetta valitella ansiotaan.

Kaiken tämän lisäksi, vuoden palvelleilla on mahdollisuus hankkia auto verovapaasti. Tai oikeammin sanottuna, etu saada autoverosta maksimissaan 13 500 euroa pois. Sen takia pojat niitä juuri sopivan hintaisia Porsche Caymaneita hakeekin Saksasta reiluun 20 tuhanteen. Suomessa joutuu pulittamaan helposti 40 tuhatta. Jos ostaa esimerkiksi kameran tai tietokoneen Suomesta, viemällä sen EU:n ulkopuolelle, saa tuotteesta noin 20 % pois eli alvin. Ja vaikka Björn Wahlroos heittikin kuuluisan lausahduksen “pitää ihmisen jossain asua”, niin monella rauhanturvaajalla ei ole mitään asuntoa Suomessa. Hyvät säästöt siinäkin.


Ok, on täällä sentään jotain kallista.

25.1.2014

Lomat lusittu ja takaisin arkeen

Blogini oli pari viikkoa talvilomalla. Firma ei ollut täysin tyytyväinen sisältöön, mutta nyt asia on käsitelty ja voin jatkaa kirjoittamista tarkennetuilla ohjeilla.

Muistan varusmiespalveluksestani parhaiten juuri ensimmäiset lomat, ja sen ilon kun pääsi kotiin viettämään normaalia elämää. Olihan Suomen intissä oltu jo huikeat 12 päivää. Täällä moni on saman ajan viikkoina ennen ekoja lomia. Itse tunnettuna vellihousuna halusin kokea suomalaisen ihanan kylmän ja masentavan tammikuun alun jo 8 viikon kuluttua. Matka alkoi 3 tunnin pasireissulla, jossa sai joten kuten nukuttua kun lattialla makasi. Siitä sitten Beirutin kentällä muutamat 9 taalan Heinekenit. Ei tarvitse olla kauppatieteiden maisteri, kuten en olekaan, että ymmärtää katteiden olevan kohdillaan, sillä etelässä saman pullon saa kahdella taalalla. Kaupasta nappaan jonkun teen näköisen purkin äidille tuliaisiksi ja suuntaan koneeseen. Täysi penkkirivi vapaana, joten ei muuta kuin levyksi ja unta palloon sekä kohti Suomen persereikää (Tampere).

Kotona pienet päiväunet ja siitä se sitten alkoi. Siis ulkona syöminen ja operaatioissa kielletyn alkoholin suurkuluttaminen. Turussa sen takaa parhaiten Suomen paras oman rahan ruokaravintola Mami ja jatkot kahdessa TOP2-pubissa nimeltään Kuka ja Bar4. Seuraavana päivänä darra pois Ruissalon avannossa (toimii!) ja nokka kohti Suomen uutta pääkaupunkia. Turku-Espoo väli muuten voi maksaa kahdelta opiskelijalta 48 euroa junamyyjän palvelumaksuineen, sillä netin kautta ei voi ostaa lippua haluamaasi junaan, jos olet liian ajallaan asemalla (alle 3 minuuttia). "Lapsukaiset, tulkaa ajoissa juna-asemalla ja ostakaa lippu reilusti etukäteen. Ei, et voi ostaa netin kautta lippua junassa, koska et voi ostaa" Ystävällisin terveisin, VR:n kehitysvammaiset  suojatyöpaikkalaiset. Ei muuta kuin 50 euron seteli mamman käteen ja "pistä loput VR:n kehareiden auttamaiseen", sanoin tyylikkäästi. Valitettavasti en sanonut tuota, mutta ensi kerralla sitten kaksin kerroin!

Lauantaina tuhlaajapojan paluun kunniaksi sopiva majapaikka löytyi Kämpistä. Kyllä luksus syntyy hyvistä puitteista sekä ehdottomasti rauhallisesti tunnelmasta. Eli meidän porukka laski kyllä hotellin tasoa aika paljon! :D

Sunnuntaina Kämpin Span kolmen saunan kautta Turun yöhön jatkamaan vakuuttavaa ja ei niin tipatonta tammikuuta. Tulihan se elämäni eka Trivial Pursuit -voitto yön pimeinä tunteina, kun tiesin Matti Esko-Hytösen rinnanympäryksen voittokysymyksessä. Tai siis en tiennyt sitä, vaan hahmottelin herran paljaan ylävartalon ja tein tarpeeksi laadukkaan arvioinnin, jotta voitto tuli! Onneksi tiistai tuli nopeasti ja pääsin takaisin sotilaalliseen järjestykseen. Ensi lomilla sitten vähän rauhallisemmin. Tai kattoo nyt mitä keksitään hiihtolomaviikolla Tahkolla...

Lomalähtöpäivän kunniaksi laitoin aamulla lomahelleasun päälle ja mut palkittiin heti sahaushommilla.

Kuuden tonnin Tax-free -kamat kohti Suomea + pottu viinaa.


YK-sotilas kotiviskillä.
YK-sotilas hotelliviskillä.

29.12.2013

Palautteen antamista

Etelä-Libanonin ongelmat jatkuvat päivästä toiseen. Heti kun talvi loppui ja lumet sulivat noin kolmen päivän päästä niiden alkamisesta, uudet kuviot astuivat leiriin.

Kahvikupit ovat loppumassa. Maailman eniten sumppia nauttiva kansa on vaihtanut aamutervehdyksen muotoon: "Onko teillä kahvikuppeja, entä onko teillä kuppeja?". Paperiset kahvimukit kuulemma maksavat liikaa ja niitä käytetään liikaa. Onneksi olemme saanneet varastolta omat armeijan vihreät kupit, joita on kätevä pitää aina taskussa jos sattuu kaffehammasta kolottavan.

Lisähaasteita tuovat vajavaisesti toimivat pleikkariohjaimet. Amatööripelaajat ovat hakanneet kuin viimeistä päivää muovitatteja, mutta voimankäyttö tässä lajissa ei tuo kuin kyyneleitä ja kirosanoja. Itselläni etusormen ja peukalon pinnat alkavat muistuttamaan kovia jalkapohjiani.

......

Kirjoitin ylläolevan tekstin pari päivää sitten tänne luonnokseksi, ja tarkoituksenani oli julkaista se, kunhan saan otettua sopivan kuvan tilanteeseen. Suomen puolustusvoimien lähi-idän tiedustelusalapoliisiryhmä oli vissiin käyttänyt FBI-tason hakkerointivälineitä ja tutustunut vielä julkaisemattomaan tekstiini, sillä tällä hetkellä kahvikuppeja saa taas käyttää ja pleikkariohjaimiakin taitaa olla tulossa. Palautteen jakokanava se tämäkin.

PS. Ensi viikolla on harvinaista herkkua tiedossa. Tai no, herkkua ja herkkua, mutta tietää ainakin mitä suuhun tulee laitettua. 40 tuntia yöpäivystystä viestiliikenteen hoitajana. Vain vessataout ovat sallittuja. Ruokana toimii taistelumuona, joka laitetaan vedenkeittimeen hetkeksi ja arvataan mitä pastakanasekoitusta on tarjolla tästä ruskeasta pussista tällä haavaa. Todellista tekemistä yön pimeinä tunteina on arvioni mukaan noin 4/40 tuntia, joten GTA 5 tulee pistämään sormeni aivan uuteen uskoon. Tuleva kivisormi kuittaa ja lähtee viettämään viikon päästä ensimmäistä lomaa harmaaseen, mutta toimivaan Suomen. Sosiaalikuraattorin ohjeita väheksyen olen tehnyt tiukkaakin tiukemman aikatalun mitä kaikkea sitä tulee tehtyä.

Sitten vielä vähän visuaalista kertomusta viime ajoilta:

Video poikien lelukaupasta

Onhan jouluruoka tunnetusti rauhallisuuden ja seurustelun symboli. Armeijan tehokkuus vei voiton, sillä kellotin elämäni nopeimman jouluaterian kahdeksaan minuuttiin suusta alas.


Välimeren rannikolta pakollinen supakuva. Supa? Katso kuva. Yllä.